Kansainvälisten konsernien siirtohintoihin kohdistuu ristiriitaisia paineita
Suomen verottaja lisännyt siirtohintatutkimuksia – eri maissa erilaisia tulkintoja 15.10.2009
Kansainväliset yritykset joutuvat yhä useammin tilille käyttämistään siirtohinnoista, ilmenee Ernst & Youngin uudesta siirtohintatutkimuksesta. Siirtohinnoilla tarkoitetaan samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden keskinäisissä liiketoimissaan käyttämiä hintoja.
Selvityksen mukaan veroviranomaiset soveltavat OECD:n ohjeistukseen perustuvia siirtohintasäännöksiä paikallisesti hyvin eri tavoin, mikä lisää olennaisesti konsernien veroriskejä. Tämä koskee etenkin globaaleja, useissa eri maissa ja maanosissa toimivia konserneja. Ernst & Youngin Global Transfer Pricing 2009 -tutkimusta varten on haastateltu sekä asiantuntijoita että veroviranomaisia 49 maassa Suomi mukaan lukien.
– Taantuman johdosta monet maat etsivät uusia verotuskeinoja budjettialijäämien paikkaamiseksi. Myös siirtohinnoittelun merkitys on selkeästi lisääntynyt sekä yritysten kansainvälistymisen että veropoliittisten tavoitteiden johdosta. Aikoinaan siirtohintalainsäädäntöä oli vain muutamissa teollisuusmaissa, mutta sääntely on sittemmin levinnyt nopeaa vauhtia. Veroviranomaiset ovat erikoistuneet siirtohintakysymyksiin, ja yrityksiltä vaaditaan siirtohinnoista yhä tarkempia selvityksiä sekä laajoja ja yksityiskohtaisia dokumentaatioita, sanoo veropalvelujen johtaja Kari Pasanen Ernst & Youngilta.
Suomessa verottajan aktiivisuus lisääntynyt huomattavasti
Myös kansainvälisesti toimivien suomalaisyritysten näkökulmasta siirtohinnat ovat ajankohtainen aihe, sillä Suomen verottaja tutkii siirtohinnoitteluun liittyviä kysymyksiä nyt todella tarkasti. Siirtohinnoittelun dokumentointia koskeva lainsäädäntö astui meillä voimaan vuonna 2007, jonka jälkeen verohallinnon sisällä on koulutettu noin 45 näihin asioihin erikoistunutta henkilöä.
Maakohtaiset tulkinnat siirtohintasäännösten soveltamisesta poikkeavat merkittävästi, vaikka useimmat maat seuraavat OECD:n ohjeistusta. Erilaiset tulkinnat voivat johtaa tilanteeseen, jossa kahden maan veroviranomaiset päätyvät samaa liiketoimea koskien eri lopputuloksiin markkinaehtoisista siirtohinnoista.
– On useita tapauksia, joissa kahden eri maan viranomaisten tulkinnat siirtohintojen oikeasta tasosta ovat olleet niin eriävät, että oikeaa hintatasoa on jouduttu ratkomaan viranomaisten kahdenkeskisin neuvotteluin. Esimerkiksi tytäryhtiömaassa hyväksytty siirtohinnoittelu saattaa aiheuttaa siirtohintaoikaisun emoyhtiömaassa, vaikka emoyhtiö on voitollinen, toteaa Ernst & Youngin siirtohintayksikön johtaja Sari Takalo.
Suurennuslasin alla ovat muun muassa auto-, lääke- ja energiateollisuuden siirtohinnat
Noin puolessa tutkituista 49 maasta tietyt toimialat ovat viranomaisten erityisen seurannan kohteita. Useimmiten seurattuja teollisuudenaloja ovat autoteollisuus, kuluttajatuotteet, rahoituspalvelut, energiateollisuus ja lääketeollisuus.
Siirtohinnoitteluun liittyviä tarkastuksia tehdään usein esimerkiksi seuraavissa tapauksissa: yksittäisen konserniyhtiön tulos on huomattavan voitollinen/tappiollinen, yritysjärjestelyistä seuraa liiketoiminnan alasajo tai liiketoimintojen supistaminen, konsernin hallinnointimaksut ovat poikkeuksellisen suuret tai tytäryhtiö sijaitsee matalien kustannusten maassa. Lisäksi erityishuomiota saavat osakseen yritysten sellaiset liiketoimet, joissa toisena osapuolena on verokeitaina pidettyjä ”mustan listan” maita.
Yritysten kannattaa kytkeä siirtohinnat osaksi operatiivisen toiminnan suunnittelua
Verotarkastuksissa siirtohintakysymykset nousevat yhä useammin agendalle aiheuttaen paikoitellen suuriakin oikaisuja.
– Siirtohinnoittelukysymykset kietoutuvat yhteen yhtiön operatiivisen toiminnan kanssa, eikä niitä voida käsitellä erillisinä asioina. Siirtohinnoittelun tulisikin olla kiinteä osa jokaisen kansainvälisen konsernin liiketoimintamallia. Riskienhallinnan kannalta on erittäin tärkeää, että siirtohinnoittelumalli on linjassa konsernin operatiivisen mallin kanssa, Takalo muistuttaa.
Siirtohintamalleista ennakkosopimuksia konsernin ja viranomaisten kesken
Maailmalla ovat yleistyneet siirtohinnoittelua koskevat ennakkosopimukset (Advanced Pricing Agreements), jolloin veroviranomaiset ja konserni sopivat etukäteen tavasta, jolla siirtohinnat lasketaan konsernin sisäisissä liiketoimissa. Sopimus voidaan laatia konsernin ja yhden maan tai useamman maan viranomaisten kesken.
Suomessa ei ole vielä virallista lainsäädäntöä ennakkosopimusprosessia varten, mutta veroviranomaiset suhtautuvat myönteisesti ennakkosopimusten käyttämiseen, silloin kun valtioiden keskinäinen sopimus antaa siihen mahdollisuuden.
Tutustu Ernst & Youngin Global Transfer Pricing 2009 -selvitykseen (pdf, 8mb) .
Lisätietoja:
Sari Takalo, siirtohintayksikön johtaja, Ernst & Young Oy,
puhelin 040 823 2070
Kari Pasanen, veropalveluiden johtaja, partneri, Ernst & Young Oy,
puhelin 0400 677 665
Ernst & Young
Ernst & Young on johtava maailmanlaajuinen tilintarkastuksen, verokonsultoinnin, yritysjärjestelyiden, liikkeenjohdon konsultoinnin ja liikejuridiikan asiantuntija. Yhteiset arvot ja vahva sitoutuminen laatuun muodostavat perustan 144 000 ammattilaisemme kansainväliselle yhteistyölle. Vaikutamme henkilöstömme ja asiakkaidemme sekä meitä ympäröivän yhteiskunnan kasvuun ja kehitykseen tunnistamalla mahdollisuudet ja tukemalla tavoitteiden toteuttamisessa. Lisätietoja löydät osoitteesta www.ey.com/fi.
